|  | | TOHNIN KYLÄ | | LUONTOA JA UUSIA NÄKÖALOJA ! |
|
| |  | |
|
TOHNIN KYLÄN HISTORIAA, TARINAPERINNETTÄ JA NÄHTÄVYYKSIÄ
Kuvassa Tohninmäen maisemaa noin 100 v. sitten. Valokuva on otettu ristiraunion koekaivauksen yhteydessä v. 1908. Kuva: ©Museovirasto.
Tohnin kylällä on mielenkiintoinen historia, johon liittyy paljon tarinaperinnettä. Töysän kunnan vaakuna-aihe, Tohninmäen ristiraunio, sijaitsee Tohnin kylässä. Vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers ja se on vahvistettu sisäasiainministeriössä Töysän kunnanvaakunaksi v. 1959. Vaakunassa on sinisessä kentässä nyhäkoroinen kärki, josta nousee kaarisakarainen risti; molemmat hopeaa.
Tohnin äijän tarinat tunnetaan Töysässä ja muuallakin Etelä-Pohjanmalla. Tohnin tarinoihin liitty läheisesti Tohnin kirkkotie. Kirkkotietä pitkin on vaellettu Töysän Tohnista kuortaneen ja Lapuan kautta Isoonkyröön saakka. Lisäksi kylällä on nähtävissä muitakin menneisyyden jälkiä maisemassa. Historiallisten kohteiden merkitseminen on aloitettu kylällä v. 1997, jolloin merkittiin viitalla Kuortaneentien varressa sijaitseva Tohnisen äijän kivi. Vuonna 2005 tullaan kylälle saamaan opastekyltit ainakin Ristirauniosta, Tohnin äijän tarinoista, Tohnin kirkkotiestä ja Tanssikedosta. Kyseisiin kohteisiin voi kylällä tutustua esim. luonnossa patikoiden, sillä ne sijaitsevat Kuusiokuntien seutukunnan runkoreitistön varrella.
Näillä sivuilla on haluttu tuoda esiin paikallista historiaa ja kulttuuria. Toivottavasti lukija innostuu itse hakemaan lisätietoja eri lähteistä. Kaikki palaute ja lisätieto on tervetullutta myös kylälle päin. Kylän historiaa täydennetään mielellään saatavan palautteen pohjalta. Myös alueella matkailevat voivat löytää näiltä sivuilta mielenkiintoisia tutustumiskohteita.
Lähdetään tutustumismatkalle Tohnin kylän historiaan aikojen alusta, jolloin Tohninmäki jo erottui yksinäisenä saarena Yoldiamerestä muun ympäristön ollessa vielä veden peittämänä. Katso Tohninmäen vedenkoskematon alue.
Taustakuva on muokattu töysäläisen taiteilijan Arvi Mäenpään tussilaveerauksesta "Tohnisen äijä Simpsiön laella".
TOHNIN SUPRA-AKVAATTINEN (vedenkoskematon) ALUE
Tohninmäen korkeimmat huiput ulottuvat n. 225 m merenpintaa ylemmäksi. Huiput jäivät kuiville, kun mannerjää suli tällä alueella 9300-9200 vuotta sitten. Silloisen Yoldiameren (muinaisen itämeren) aallot ulottuivat 195-200 metrin korkeuteen saakka. Tämä ns. korkein ranta näkyy maastossa paikoissa, joissa huuhtoutunut kivikko tai paljas kallio ulottuvat ylimmäksi. Tohninmäen alue on Pohjanmaa läntisin vedenkoskematon alue. Toisia pieniä saaria oli Yoldiameren aikana vain Soinin ja Lehtimäen suunnassa, mutta lännessä meri ulottui kauas Ruotsiin saakka. Ja ehkä jo silloin alueella liikkui Suomusjärven kivikautisen kulttuurin metsästäjiä, kalastajia ja hylkeenpyytäjiä.
Mäkiasutusta Pohjanmaalla
Tohninmäen erikoisuuksiin kuuluu mäkiasutus, joka muistuttaa itäsuomalaista vaara-asutusta. Talot ja alkuperäiset pellot sijaitsevat korkeilla mäillä, mikä johtuu siitä, että mäkien lakialueet ovat mannerjäätiköstä vapauduttuaan ulottuneet merenpinnan yläpuolelle. Näin moreenipeite mäkien lailla on huuhtoutumatonta ja ympäristöään hedelmällisempää, vaikkakin kivikkoista viljelymaata. Myös alueen kasvillisuus on vaateliasta.
Vakinainen asutus Tohniin tuli 1500 -luvun lopulla laajentuen sitten varsin nopeasti. Asutuksen leviämistä auttoi se, että lakialueilla hallanvaara oli vähäinen kylmän ilman valuessa alemmaksi notkopaikkoihin.
Teksti: Reijo Salmi
Kuvassa näkymä Tohninmäen asutuksesta.
Kuva: ©Töysä-Seura ry / Töysän kotiseutuarkisto |
|
| |
|
|
|
| |
|
|
TOHNINMÄEN RISTIRAUNIO
Tohnin Kyläseura ja Töysä-Seura ovat yhteistyössä kunnostaneet ja merkinneet tämän muinaisjäännösalueen v. 2004-2005. Paikan kunnostamisella ja hoitamisella on haluttu tuoda esiin osa paikallista historiaa ja kulttuuriperintöä ja turvata sen säilyminen jälkipolville. Alueen raivauksessa v. 2004 paljastui laakea ristinmuotoinen sakarakivi, jota arvellaan peruskalliossa olevaksi luonnonmuodostumaksi. Kiviröykkiö on paikalle tehty rekonstruktio siitä tarujen rauniosta, jonka rakenteesta ei ole varmaa tietoa. Alueen kunnostustyöt on toteutettu Museoviraston luvalla.
kuva: ©Maija Hietaniemi
TARINA- JA KULTTIPAIKKA
Tohninmäen ristiraunio on tarkemmin ajoittamaton historiallinen kohde. Joissain lähteissä ristiraunio on merkitty rautakautiseksi, joissain taas historiallisen ajan muinaisjäännökseksi.
Valtionarkeologi, professori J.R.Aspelin kirjasi ylös tarinoita ristirauniosta keräysmatkallaan v. 1868. Paikalla kerrotaan olleen kiviraunio, muotonsa puolesta ristiraunioksi kutsuttu. Tämän keskellä on tarinoiden mukaan ollut puukuva, jolle on mahdollisesti uhrattu. Puukuva oli suuren miehen kokoinen ja muotoinen, honkapuusta tehty, suuret rautarenkaat korvissa. Tavallisimmat uhrit suomalaisessa esikristillisessä uskomusmaailmassa ovat olleet erilaiset ruuat, metallit ja raha. Ristiraunion kohdalla on kerrottu tarinoita juuri maan antimista tuoduista ensiuhreista.
Joskus 1700-luvun puolivälin jälkeen Lapuan nimismiehen kerrotaan määränneen ristiraunion hävitettäväksi. Kun rauniota on 1800-luvun alussa kaivettu, on löytynyt vielä osa puukuvaa, jonka sisällä oli hopearaha sekä raunion pohjasta pieniä ristejä ja mahdollisia sormuksia. Nämä esineet ovat tiettävästi kaikki kadonneet. Kerrotaan, että joku kyläläinen olisi nähnyt unen, jossa oli varoitettu rakentamasta raunion paikalle mitään rakennusta. Kuitenkin siihen oli 1800-luvun puolivälissä rakennettu riihi, joka oli palanut heti ensi käytössä. Sen jälkeen paikalle oli rakennettu sauna. Saunasta oli tarinoiden mukaan kuitenkin tullut niin kehno, ettei siellä voinut kukaan edes synnyttää, ei edes "kattikaan" ja niin oli sauna päätetty purkaa.
Ristirauniosta on kerrottu myös tarinaa, jonka mukaan mies vaimonsa ja lapsensa kanssa olisi paennut Tohnin takamaille isonvihan aikaan piilopirttiin. Tyttö kuoli puutteeseen ja haudattiin korpeen. Vaimon kuoltua tytön haamu käski haudata äidin siunattuun maahan, mutta mies jaksoi vain Tohninmäelle, jonne teki röykkiöhaudan. Mies nukahti haudan viereen. Myöhemmin erämies löysi luurangon, peitti sen samaan kasaan ja kyhäsi ristin röykkiön päälle.
Arkeologi Alfred Hackman ja notaari Kaarle Soikkeli suorittivat koekaivauksen ristirauniolla v. 1908. Paikalla oli tuolloin rakennuksenpohjaa ja kiukaan jäänteitä, mutta selviä merkkejä itse rauniosta ei löydetty. Soikkeli teki kuitenkin käynnillään alueesta selkeän karttapiirroksen, johon ristiraunion oletettu sijaintipaikka on merkitty silloin vielä paikalla olleesta Yrjö Tohnin asuinrakennuksesta n. 20 m koilliseen päin. Tämän kartan pohjalta paikka pystyttiin vielä tarkasti määrittämään, kun alueen kunnostustöihin ryhdyttiin.
Ristiraunioon liittyvien tarinoiden pohjalta ei varmasti pystytä sanomaan, millainen paikka se todellisuudessa aikoinaan oli.
Joissain tarinoissa ristiraunio on kuvattu kristillisin tunnuksin merkityksi haudaksi. On mahdollista, että Tohnin talolla olisi ollut jossain vaiheessa oma hautausmaa syrjäisestä sijainnistaan johtuen.
Yksi selitys on, että ristiraunion rakensivat erämiehet palvontapaikakseen ennen Tohninmäen vakinaista asuttamista. Riistamiehet uhrasivat jollekin pyhimykselle taatakseen riistaonnen.
Todennäköisempää kuitenkin on, että Tohnin kylälle pysyvästi asettuneet uudisasukkaat rakensivat ristiraunion. On arveltu, että rauniolla ollut puukuva on ollut katolisen ajan suojeluspyhimys talon pihapiirissä. Vaikka Tohninkylä virallisesti asutettiin luterilaisella kaudella 1500-luvun lopussa, esiintyi silloinkin vielä katolisperäistä pyhimysten palvontaa kansan keskuudessa. Toisaalta suullinen perimätieto kertoo asutuksesta Tohnissa jo kauan ennen virallisia verottajan merkintöjä, mikä ajoittaisi ristiraunionkin varhaisempaan aikaan.
Ehkä ristiraunio on ollut kulttipaikka, johon on sekoittunut erilaisia tapoja uskonkäsitysten ollessa vielä selkiintymättömiä toisaalta pakanuuden ja kristinuskon, toisaalta katolisen ja luterilaisen opin taitekohdissa.
Lähteet:
Anttalainen Marjut (1994): Uhraaminen suomalaisten esikristillisessä uskomusmaailmassa ja kansanuskossa: Yhteenveto suomalaisesta tutkimuskirjallisuudesta. Turun yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos.
Aspelin, J. R. (1871): Kokoelmia muinaistutkinnon alalta I. Suomi II: 9. Helsinki.
Katiskoski, Kaarlo (1992): Töysä esihistoriallisten kohteiden inventointi
Laukkonen, Ilmari (1989): Töysän historia. Vaasa
Soikkeli, Kaarle (1908): Töysä, Tohninmäki. Muistiinpanoja koekaivauksesta.
Väyrynen, Leo (2004): Pohjan Kyrön Kirkkotiet. Jyväskylä.
kuva: ©Anneli Heinonen
Vuoden 1908 koekaivauksen jälkeen ristiraunio oli ollut koskemattomana, se on ollut aktiivisen maanviljelyksen ulottumattomissa joutomaana. Paikka oli ruohottunut, siinä kasvoi pensaikkoa ja rikkakasvillisuutta. Maastosta erottui vain heikosti kiviröykkiö aikanaan tuhotun ristiraunion jäänteenä. Alueen kunnostustyöt aloitettiin elokuussa 2004 raivaustalkoilla, jolloin paikalta paljastui laakea kolmisakaraisen ristin muotoinen kivi. |
|
| |
|
Tohnin äijä -
eteläpohjalaisten tarinoiden suosittu sankari
Mistä Tohni tuli? Kuka hän oli?
Töysässä ja muuallakin Etelä-Pohjanmaalla kerrotaan tarinoita Tohnin jättiläisestä, Tohnin äijästä. Tohni tai Tohninen oli kylän ensimmäinen asukas. Varmasti ei tiedetä, milloin ja mistä Tohni tuli asumaan Töysän Tohninmäelle. Erään tarinan mukaan Tohni olisi tullut Hämeestä Vesilahdelta. Taru vesilahtelaisessa perinneaineistoissa kertoo, että Vesilahdella asui muinoin kuuluisia voimamiehiä mm. "Tuhnu Tuhma" ja "Tohni Tohti". Tohni olisi ollut Vesilahdella päällikkönä ennen Matti Kurkea ja valtataistelun hävittyään paennut veljensä Tuhnun luo. Tuhnu, joka oli hidas ja tuhma kuitenkin kuoli kun hänen taloaan piiritettiin, mutta Tohni pakeni aina Pohjanmaalle saakka etsimään uusia asuinsijoja.
Virallisen asutushistorian mukaan Töysää asutettiin savolaisten toimesta ja ensimmäinen asiakirjamerkintä Tohninkylän asuttamisesta löytyy vuodelta 1595, jolloin Juho Niilonpoika Tohninen on kirjattu veroluetteloon. Vanhasta Tohnin talon hirrestä on kuitenkin löydetty vuosiluku 1592 ja on hyvinkin mahdollista, että Tohni/Tohninen tuli mäelle asumaan jo paljon aiemmin, vaikka historiallinen lähdekritiikki sen kiistääkin.
Tohnin äijä on saattanut toimia eräänlaisena motiiviattraktiona, johon on liitetty erilaisia jännittäviä ja liioiteltujakin tarinoita eri aikakausilta. Tarinaperinnettä Tohniin verrattavista väkivahvoista kirkonrakentajista on tavattu runsaasti eri puolelta Suomea. Kuitenkin on mahdollista, että Tohnin äijällä on myös historiallinen henkilötausta, sillä jostain tarinatkin syntyvät. Ehkä hän on ollut erikoinen henkilö, voimamies ja mahdollisesti henkisiltä ominaisuuksiltaankin muiden yläpuolelle kohoava persoona.
Tohnin jättiläisen kauppamatkat
Tarinat Tohnista elävät ja kiinnostavat yhä uusia sukupolvia. Tohni kuvataan tarinoissa hyvin suurena ja mahtavana miehenä, joka omasi kymmenen miehen voimat. Ruumiinrakenteeltaan Tohni oli tavallista kookkaampi. Kun hän suurista hongista rakennetussa tuvassaan asettui penkille kyljelleen maata, hänen hartiansa peittivät kuusi hirsikertaa. Ruokahalut olivat tietenkin näin kookkaalla miehellä valtaisat. Pitkillä kauppa- ja kirkkomatkoillaan hän tarvitsi paljon evästä. Tarinoiden mukaan hän pisteli päivälliseksi keitetyn lampaan liemineen ja söi kapan puuroa jälkiruuaksi.
Tohninmäeltä kuljettiin aikanaan Vaasan kaupungin edeltäjän, Mustasaaren kauppapaikalla hakemassa niitä tarveaineita, joita ei kotinurkilta saanut, kuten suolaa ja rautaa. Tohnikin kävi asioillaan Mustasaaressa. Kerran hän osti tynnyrin suolaa, 60 kannun padan keittoastiaksi ja leiviskän rautaa. Aamulla, kun karja laskettiin laitumelle, hän lähti paluumatkalle Mustasaaresta. Pata päässä, suolot selässä ja leiviskä rautaa kävelykeppinä hän asteli kotiaan kohti. Lapuan Simpsiön vuorella hän katsoi eväskonttiinsa. Mutta, kun eväitä oli jäljellä enää vähänlaisesti, vain puoli lampaanruhoa ja viisi leipää, ei hän viitsinyt pidättää syömään ollenkaan. Runsaamman ruokapöydän ääreen kiirehtien hän paineli kiivaasti kohti Tohninmäkeä, niin että Oijusvuorelle Kuortaneen ja Töysän rajamaille jäi Tohnin saappaan jälkiä kallioon. Auringon laskiessa hän oli kotonaan Tohninmäellä. Tohnin jättiläisen jalanjälkiä kerrotaan olevan myös Kullanottokalliolla Tohninkylässä.
Naapurukset
Kerrotaan, että Tohnin äijä ei halunnut naapureita oikein lähelle "omalle sikovallilleen". Kun Tohni kerran seutua tarkastellessaan näki uuden rakennuksen Pennalan mäellä noin viiden virstan päässä talostaan, hän lähti heti ottamaan selvää, kuka hänen sikojensa marjamailla aikoo asustaa. Pennalassa oli Pekka rakennuspuuhissa ja Tohnin vierailulle mentyä naapuruksille oli tullut jotain pientä kiistaa keskenään. Kotiin tultuaan Tohni otti kiven ja päätti nakata sillä Pekkaa. Kivi oli kuitenkin suurenlainen ja meni hieman vikasuuntaan. Kivi putosi Ponnenjärveen lähelle Likonniemeä ja siellä se näkyy vieläkin keskellä lahtea vähän veden aikana. Toinen tarina kertoo, että Tohnin rakentaessa taloaan olisi lastuja kulkeutunut jokea pitkin Rantatöysään Sepposen talolle. Sepposen isäntä ei ilahtunut "naapuritulokkaasta" ja lähti harmistuneena Tohnin rakennustyömaata tarkastamaan. Kun Tohni taas meni käymään Rantatöysässä vajosi Sepposen talo jokeen. Tarinalla sanotaan olevan sen verran todellisuuspohjaa, että Sepposen kohdalla joen rantöyrästä olisi vajonnut veteen.
Tohni Kyrön kivikirkkoa rakentamassa
Parhaiten Tohnin äijä tunnetaan Isonkyrön kivikirkon rakentajana. Tarinoiden mukaan Tohni oli rakentamassa kirkkoa. Tohnilla oli tapana matkoillaan istahtaa Lapuan Simpsiöllä muutamalle kivelle lepäämään. Kerran hän otti levähdyspaikaltaan kainaloonsa suuren kiven ja kantoi sen yksin Kyröön saakka kirkon muuriin. Tohnin voimat pääsevät arvoonsa, kun tiedetään, että tuo kivi oli niin raskas, että tarvitaan kymmenen miestä sitä pitämään. Tänä päivänäkin kirkon läntiseen päätyyn muuratun ison kiven alla olevaa ikkunaa kutsutaan "Tohnin akkunaksi". Tohnin äijästä oli hauska katsella ikkunasta sisään pitkin kirkon keskikäytävää, milloin pappi nousi saarnatuoliin. Vanhan uskomuksen mukaan sai sitä enemmän syntejä anteeksi, mitä suuremman kiven kirkkorakennukseen toi.
Tohnin akkuna Isonkyrön Vanhan Kirkon läntisessä päädyssä. Tohnin Simpsiöltä kirkon rakennustyömaalle kantama kivi on kuvassa ympyröity. Kuva: ©Maija Hietaniemi
Kun Tohni kuoli, hänet haudattiin Kyrön kirkkoon. Tarinan mukaan hänen luurankoaan, jossa kylkiluutkin olivat kolmen kyynärän pituiset säilytettiin kirkon "lakassa" eli laipion päällä. Toisen perimätiedon mukaan hänet olisi haudattu kirkon lattian alle tai kirkkotarhaan. Kansantarinan mukaan Tohnin kohtalona oli nälkäkuolema.
Tohnin kirkkomatkat liittyvät läheisesti Tohnin kirkkotiehen.
Tarinoissa käytettyjä vanhoja mittayksiköitä:
* kappa = n. 3,5 l
* kannu = n.2,6 l
* leiviskä = 8,5 kg (painomitta)
* tynnyri = 1500-luvulla n. 140 l, 1638 n. 142 l, 1700-luvulla n. 147 l (vetomitta, jota käytettiin mm. suolasta, viljasta ja kalkista)
* 3 kyynärä = 1,781 m
* 5 virstaa = 5344 m
Lähteet:
Urho Haavisto, Miksi Tohni pakeni? Töysän Joulu 1972, s. 18
Alma Juppo, Suolat selässä, rauta keppinä ja pata päässä. Töysän Joulu 1973, s. 10-11.
Ilmari Laukkonen, Töysän historia. Julk. Töysän kunta. Vaasa 1989, s. 110-115
Artturi Leinonen, Eteläpohjalainen lukemisto. Julk. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto. Vaasa 1960, s. 29-30, 35-38
Leo Väyrynen, Pohjan Kyrön Kirkkotiet. Julk. Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli. Jyväskylä 2004, s. 79-80, 83-85 |
|
| |
|
|
Tohnin äijän kivi
Tohnin äijästä muistuttaa nykyäänkin Tohnin väkikivi, joka sijaitsee Tohninmäen rinteessä Tohninkylällä. Kiven ympärysmitta on lähes kahdeksan metriä. Kun tämä kivi oli esteenä Tohnin kirkkotiellä, siirsi hän sen tien sivuun syrjään pienempien kivien päälle.
Kuva: ©Töysän Nuorisoseuran arkisto
Tohnin äijän perinne nykyaikana
Töysässä vaalitaan edelleen Tohnin äijän perinnettä. Vuodesta 1985 alkaen on Töysän kunta valinnut vuosittain Tohnisen äijän. Tohnisen äijäksi valitaan henkilö, joka on tuonut voimakkaasti esille Töysän kuntaa ja töysäläisyyttä viimeisten vuosien aikana. Tohnisen äijän arvonimen saaja julkaistaan vuosittain Töysä-päivien pääjuhlassa.
Tohnin tarinat ovat innoittaneet myös taiteilijoita sekä kirjallisuuden ja musiikin harrastajia. Töysässä tunnetaan ainakin kolme Tohnin äijästä kertovaa runoa. Runot ovat kirjoittaneet Artturi Leinonen, Toivo Salonen ja Esa Harju. Töysäläinen taidemaalari Arvi Mäenpää on taidokkaasti kuvannut Tohnin äijää mm. tussilaveerauksessaan "Tohnisen äijä Simpsiön laella".
Artturi Leinosen runo "Tohnisen äijä" on sovitettu sekakuorolle tarinalauluksi, joka on esitetty ensimmäisen kerran v. 1990. Sovituksen tarinalauluun on tehnyt dir.cant. Risto Lehtinen ja se on opetusneuvos Ritva Sorilan luotsaamana saatettu uudelleen esityskuntoon vuonna 2004.
Tohnin kirkkotie
Kansa on puhunut Tohnin kirkkotiestä, joka on alkanut Töysän Tohnista ja johtanut Kuortaneen kautta Lapualle ja sieltä Isoonkyröön. Tarinaperinteen mukaan kirkkotien kulkijoista kuuluisin oli Tohnin äijä.
Lapualaiset kulkivat Tohnin kirkkotietä pitkin Kyrön kirkossa vuoteen 1576, jolloin Lapua sai kappeliinsa vakinaisen papin. Asutushistorian valossa näyttää ilmeiseltä, että ainakin Kuortaneelta ja Töysänjärveltä, joka käsitti Töysän ja mahdollisesti osia Kuortaneesta sekä Alavuden Rantatöysän, ehdittiin käydä jonkin aikaa Isokyrön kirkossa ennen kuin Lapuasta tuli tämän alueen kirkollinen keskus.
Valtionarkeologi J. R. Aspelinin v. 1868 tallentaman kansan perimätiedon mukaan Tohnin tie johti Töysän Tohninmäeltä soiden välisiä kankaita pitkin Kuortaneelle ja sieltä jokivartta Lapualle. Lapualla tie ylitti joen Huhdankoskessa, oikaisi Lapuan- ja Nurmonjokien yhtymäkohdasta Simpsiölle ja sen ylitettyään Karhumäen kautta suorinta tietä Kyrönjoelle. Tohnin tien kulkijat eivät menneet ohi Kyrön kirkon Hevonkoskella sijaitsevaan ylityspaikkaan asti, kuten Aspelin väittää, vaan ylittivät Kyrönjoen kirkon kohdalla veneellä tai lautalla.
Tohnin kirkkotietä on paikallistettu ainakin Lapuan ja Ylistaron välisellä Hangasnevalla alueesta otetun ilmavalokuvan perusteella. Kasvillisuus polun kohdalla oli tummempaa. Hangasnevalta on myös keväällä 1993 löydetty pitkospolkua 30 cm:n syvyydestä.
Perimätiedon mukaan on ollut toinenkin Tohnin kirkkotie, joka on mennyt Nurmon kautta. Kerrotaan "Tohnin portaista", jotka olisivat johtaneet Kurjennevan yli Latosalosta Mäkelään ja jatkuneet kinttupolkuna Töysään asti. Mahdollisesti tämä poikkipolku oli alkuaan erämiesten riistapolku.
Napsauta alla olevaa kuvaa, niin voit tutkia Tohnin kirkkotien karttaa suurempana.
Lähde: Leo Väyrynen, Pohjan Kyön Kirkkotiet, julk. Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli, Jyväskylä 2004, s. 81
Tohnin kirkkotie käyttöön
Tohnin kirkkotie on kuuluisin Etelä-Pohjanmaan vanhoista kirkkotiestä. Sen avaamista vaelluskäyttöön puoltavat seuraavat seikat: 1. Tie on keskeinen osa töysäläisten ja muiden eteläpohjalaisten historiallista itsetuntemusta, Kyrön myyttiseen alkuaikaan kuuluva käsite. 2. Se on eteläpohjalaisessa mittakaavassa pitkä tie. 3. Tohnin kirkkotie johtaa luterilaisen hiippakuntakeskuksen Lapuan kautta alueen keskiaikaiseen katoliseen keskukseen Isoonkyröön. Osia Tohnin kirkkotiestä olisi mahdollista avata vaelluskäyttöön alkuperäisen kulku-uran mukaisesti ja muut taipaleet voisivat noudattaa lähiteitä. Kirkkotien merkitsemistä maastoon on Tohnin kylälläkin suunniteltu. Tohnin tien porraspuita olisi mahdollista paikantaa ja kaivaa esiin esim. Kuljunsuolla.
Vanhoilla kirkkoteillä kulkeminen voi tarjota kiireiselle nykyihmiselle kaivattua juurihoitoa. Luonnon keskellä, menneiden sukupolvien jalanjäljillä on mahdollisuus hiljentymiseen ja kulttuurin kokemiseen. Kirkkoteillä vaeltamisessa voivat yhdistyä hengelliset, kulttuuriset, historialliset, kotiseudulliset, liikunnalliset ja luontoon liittyvät arvot. Myös matkailu voi hyödyntää kirkkoteitä.
Lapuan hiippakunta täyttää 50 vuotta v. 2006. Tuomiokapituli onkin esittänyt toivomuksen, että tuona vuonna järjestettäisiin juhlavaelluksia Isonkyrön tai oman seurakunnan kirkkoon.
Kirkkotieviesti Töysästä Kyröön kesällä 2005
Vuonna 2005 Töysän kunta täytti 140 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi järjestettiin erilaisia tapahtumia. Eräs niistä oli 5.6 järjestetty vaellus kirkkoteitä pitkin omaan kotikirkkoon. Myös rantatöysäläiset vaelsivat tuolloin Housun polkua Töysän kirkkoon. Housun polkua pitkin ovat aikoinaan Rantatöysään avioituneet töysäläiset patikoineet entiseen kotikirkkoonsa jumalanpalvelukseen. Töysän kirkosta lähdettiin viestinä viemään kiveä, valkokvartsia, kohti Isonkyrön Vanhaa Kirkkoa. Kivi saapui 11.6. ristiraunion avajaistilaisuuteen Tohninmäelle, josta sitä edelleen lähdettiin viemään Kuortaneen, Lapuan ja Ylistaron kautta Kyröön. Valkokvartsi, joka sai seurakseen sinikvartsin Simpsiölta, saapui Kyrön kirkkoon 17.7. Tuolloin Töysän Nuorisoseuran sekakuoro esitti kirkkotieviestin päätteeksi tarinalaulun Tohnisen äijästä Kyrön Vanhassa Kirkossa. Viestiä vietiin Tohnin kirkkotien varrella olevien liikuntajärjestöjen ja seurakuntien yhteistyönä. Tarun mukaan Tohnin äijä kantoi suuren kiven Simpsiöltä Kyrön kivikirkon rakennustyömaalle.
Lähteitä:
J. R. Aspelin, Kokoelmia muinaistutkinnon alalta I. Suomi II:9. Helsinki 1871, s. 168-173.
Ilmari Laukkonen, Töysän historia. Julk. Töysän kunta. Vaasa 1989, s. 110-113.
Leo Väyrynen, Pohjan Kyrön Kirkkotiet. Julk. Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli. Jyväskylä 2004, s. 79-85, 124-126, 154.
Leo Väyrynen, Housun polku. Rantatöysäläisten kirkkotie Töysään, Alavuden Joulu 2004, s. 36-37.
Leo Väyrynen, Vanhat kirkkotiet. Juhlaesitelmä itsenäisyyspäiväjuhlassa Töysän kirkossa 6.12.2004. Tekijän hallussa.
Tanssiketo
Tanssiketo oli nuoren ja vanhemmankin väen kokoontumispaikka huvitteluun, tanssimiseen, kortinpeluuseen, kivennostoon ja kaikkeen mahdolliseen, mitä kukin sattui keksimään. Tanssikedolla on huviteltu vuodesta 1890 vuoteen 1947, jolloin tanssittiin viimeiset tahdit paikallisten pelimannien tahdittamana. Kedon reunalla olevat kivet olivat pelimannien istumakiviä. Vuosikymmenten saatossa täällä on moni löytänyt itselleen vanhuudenturvan tai -riesan, niin sopu- kuin riitakumppaninkin.
Erääseen taloon Kitusenmäellä tuli iloinen karjalaistyttö nimeltään Elvi. Elvi oli kapsakka likka, jota mielellään tanssittivat niin poika- kuin ukkomiehetkin.
Kateelliset kilpasiskot ihmettelivät: "Miten tuolla Elvillä noin hyvä viuhka käy?"
Tähän eräs ikäneito tuumasi: "Miksei Elvi, tuollaanen köykäänen, sitä on niin helppo vierä".
Tanssikielto oli voimassa sotavuosina 1939-45. Se kumottiin 1945, jolloin alkoi maassamme ennennäkemätön tanssikuume. |
|
| |
|
|
|
| |
|
|
|
Kullanottokallio ja Aaprahaminkivi
Tohnin kirkkotien varrella on Kullanottokallio. Paikan nimellä on mielenkiintoinen historia. Kallio on ollut aikoinaan sormusten vaihtopaikka, jossa kirkkoon patikoineet nuoret ovat menneet kihloihin. Kullanottokallion kautta on myös Tohnin äijä kulkenut matkoillaan ja kalliossa kerrotaan olevan Tohnin saappaan jälkiä vieläkin.
Aaprahamin kivi Tohnin kylällä Roviomäestä etelään on saattanut olla vanhoina aikoina kyröläisten eränkävijöiden ja tervanpolttajien rajamerkki. Myös Tohnin väkikiven ja Kullanottokallion on arveltu olleen vanhoja rajamerkkejä.
Kuva: ©Maija Hietaniemi on kuvannut Aaprahamin kiven kesällä 2004.
Haluatko lisätietoja?
Anna palautetta!
Onko sinulla tarinoita tai perimätietoa liittyen Tohnin kylän historiaan, Tohni-nimeen, Tohnin äijään tai muihin sivuillamme kuvattuihin aiheisiin? Otamme mielellämme vastaan tarinoita!
Tohnin kyläseura ry.
Tohnintie 203
63600 TÖYSÄ
Yhteyshenkilöt:
Timo ja Maija Hietaniemi,
puh: 0400-928 353
tohni[at]tohni.fi
webmaster: sirpa[at]verkox.fi
Katso myös lisätietoja:
Töysän historiasta Töysä-Seuran ja Töysän kunnan verkkosivuilta.
Tohnin talosta kerrotaan myös Ulpu Takatalon kotisivuilla.
 |
 |
| |
| |
|
|
